Kuulumiset 2007
Vuosi 2006!

Keskiviikko 25.7.2007

No voi pojat, mitä se mamma on nyt keksinyt! Me alettiin treenaamaan tavoitteena varmaankin Tour de Kangasala. Se kaivoi ”naftaleenista” esiin vanhan fillarinsa ja sitten me lähdettiin. Se, siis matte ei uskaltanut ottaa mitään riskejä, joten aluksi se talutti sitä vehjettä ja "meikän" olisi pitänyt siististi ja rauhallisesti askeltaa siinä vierellä. Ja sitten kuulemma tähän lajiin ei myöskään kuulu ojanreunuksien tarkastelu  eikä äkkiliikkeet sivuille varsinkaan silloin kun matte on pyörän päällä. On kuulemma nämä  "meitsin" ”sinkoilut” himpun verran vaarallisia. TYLSÄÄ touhua tämä pyöräily joka tapauksessa on ollut alkuvaiheessa ja jokunen ”ärräpääkin” on siivittänyt menoamme! Sitten kun vihdoin aloin ”bonjata” mistä on kysymys, ei se emäntä jaksanut polkea riittävän lujaa. Ja suoraan sanottuna tuntui ajoittain siltä että se oli meikä- poika,  joka sitä ”venettä” liikutti…varsinkin ylämäissä. No meillehän kuitenkin onneksi aina sattuu ja tapahtuu ettei pääse elämä tylsistymään. Kun vihdoin Lihasulan etappi alkoi jo sujua kiitettävästi niin peliväline sanoi ”ilkeästi” sopimuksen irti. Kuului kauhea pamahdus ja pyörästä puhkesi kumi, joten tämä extreme-lajimme on nyt harjoittelukatkolla.  Pitäisi varmaan ”doupata” ”Ranskan malliin” tuo matte, jos vaikka saisi kilpailukiellon, ennen kuin se saa sen kumin paikattua!

Pyöräilykokemuksista viisastuneena matte päätti että ”kärry-vedot” voisivat sopia meille pyöräilyä paremmin ja ainakaan se ei olisi  tässä lajissa jatkuvassa vaarassa.  Kaivettiin siis esiin  ”nurkkiin” unohtuneet Chaplin-vainaan kärryt. Valjaiden kanssa oli pikkuisen ongelmia  sillä Chaplinin eivätkä myöskään Iso-Ossin valjaat menneet päästäni läpi. Saunakamarista löytyivät sitten sopivat länkivaljaat à la Auli. Kun ne oli putsattu homeesta, matte alkoi valjastaa ”meitsiä” rattaiden eteen. Koska SEISO- käsky on näyttelyiden myötä iskostunut takaraivooni 100%:sti  kaikki sujui alussa ihan hyvin. Kun sitten lähdimme liikkeelle, tajusin, että jotakin kummaa seuraa perässä. Päätin tietysti katsastaa tilanteen ja niinhän siinä sitten kävi, että olin kaksinkerroin ”sotkussa” aisojen välissä. Nyt sujuu jo paremmin,  neljä harjoituskertaa on takana ja kuulin kuinka se suunnittelee ”huuru-työvoiman” käyttöä veden siirrossa paikasta A paikkaan B.

Olen myös ihan oma-aloitteisesti harrastanut ”kettu-jahtia”. Tosi nasta laji. Kadehdin niitä englantilaisia ajokoiria, joista Rane on ”meitsille” salaa mammasta kertoillut. Iso-veli  Rane kun on kotoisin Brittien maalta niin se tietää nämä ajo kuviot. Kun sitten bongasin eräällä ulkoilureissullamme Ranen kuvaileman pitkä-hännän päätin ihan tosissaan ”toteuttaa itseäni” . Pinkaisin sen elukan perään niin että  ryteikkö rymisi. Kuulin kyllä  kuinka matte huusi siellä jossain taustalla ”kuuppa punaisena” ja yritti estellä menoani. Kiinni en sitä Repolaista tällä kertaa saanut mutta ajoin sen kyllä ampumaetäisyydelle… sääli vaan että matelta vaan puuttui pyssy. Olisi meinaan saatu Ranen kanssa kettu-paistia ja mammalle kettu-puuhka …hieno lisä maten näyttelyasustuksiin.

Lauantai 26.5.2007

The Winner takes it all…että Suomi-poika Huuru, siis minä luonnonlapsi Lihasulasta,  olen sitten Ruotsin voittaja 2007. Käytiin meinaan sisko-likan kanssa järkyttämässä Ruotsalaiset tuolla rapakon takana pariviikkoa sitten. Ei ollut ”svenski-pojista” meikäläiselle vastusta ja siskokin sai kisassa ”pronssia”. Matka sujui hyvässä, siis tyttöjen seurassa rattoisasti. Laivayhtiölle vaan sen verran antaisin ”sapiskaa”, että siinä koirien ”kusiputkassa” käyminen siellä kannella on kyllä todellista ”elämysmatkailua” eikä se laitos taatusti täytä EU-standardeja!. Vaikka meikäläinen on maalta kotoisin ja tottunut kaikenlaisiin hajuihin, niin siihen ”lootaan” en kyllä suostunut koskemaan ”tassullakaan”. Riisi-sisko oli urhea ja kävi kääntymässä siinä laitoksessa pikaisesti …se kun on niin tottelevainen että tekee käskystä melkein mitä vain. Pissit taisi kyllä jäädä tekemättä mutta onneksi se selvisi hengissä. Riisin kokemuksesta viisastuneena minä poika päätin sitten ”kusta losottaa” suoraan kannelle.

Matte ei ollut reissussa ihan terävimmässä kunnossa ja viettikin näyttelyalueella aikaansa vaakatasossa meitsin yksiössä (=näyttelyhäkki XXXXXL)…kävi vaan välillä jossain pusikossa yrjöämässä. Ei, kyse ei ollut siitä tyypillisestä etanoli-pöpöstä, joka suomalaisiin niin usein iskee noilla laivareissuilla vaan jännitys kuulemma aiheutti mammalle hirveän migreenin. No minä siinä sitten kehässä ajattelin hiukan keventää tunnelmaa ja panin pystyyn sellaiset ”sembalot” että kuulemma 10 pistettä ja papukaijamerkki jäi siitä esiintymisestä saamatta! Tuomari Argentiinasta onneksi kuitenkin ymmärsi Suomi-pojan briard-huumoria ja voitto tuli ”kotiin”. Tuosta kehäesiintymisestä tuolla Ruottin-maalla jäi  meikäläiselle niin mahtava fiilis, että ajattelin vielä pistää paremmaksi Rauman näyttelyssä viime viikonloppuna. Suunnattomaan vetämiseen, heilumiseen ja vauhtiin lisäsin vielä maten perseen näykkimis-osion. En vaan älynnyt ottaa huomioon sitä, että tuomari oli saksalainen nipottaja-tosikko ja niinhän siinä sitten jälleen laskeuduttiin pilvistä maan tasalle lujaa kun se ”Hitleri” antoi meitsille vain punaisen nauhan. Ajattelin sitten itse hieman tuota ulkonäköäni parannella kun kotimatkalla  poikkesimme Boondock’sissa  ja juoksin suoraan ”paskaojaan”.   Matte sai aikamoisen ”pultin” kun viimeisen päälle putsatusta näyttely-turkista valui ”sitä itteänsä” ja  haisin kuulemma kuin synti. Autoon ei ollut asiaa ennen kuin paskavesi saataisiin puhdistettua  ja PÄÄSIN sitten uimaan Boondock’s’-lampeen ….siinä sitten aikani ”troolailin” sammakonkudun keskellä ja sainhan sieltä sitten pyydystettyä ainakin yhden rupisammakon, joka ressukka oli eksynyt vierailulle turkkiini!

  Muuten meillä voidaan hyvin täällä Lihasulassa. ”Rane” on saanut turkkiinsa kesä-lookin, joten nyt tuo matte voi sata lasissa keskittyä sutimaan meikän karvoja sekä kehäsulkeisiin, joille ei näytä loppua tulevan! Mutta ihan vaan mammallekin  tiedoksi  minä olen kyllä voittaja …ja ihan virallisesti!

Perjantai 20.4.2007

Lihasulassa on järjestetty sulkeiset joka päivä Vaasan reissun jälkeen… ja yhdet päivässä eivät kuulemma riitä? Syy tähän ”rääkkäykseen” on kuulemma se etten Vaasassa osannut muka käyttäytyä ”hillitysti” kehässä. Väittävät, että vein mattea kuin ”litran mittaa”. Ja ”paskan marjat”, kyllähän tällaisen nuoren ”uroon” täytyy olla täynnä virtaa ja kun kerran kavereita samaan rinkiin laitetaan, niin eihän siinä voi ihan ”iisisti” olla, edellä menevät täytyy saada kiinni ja takana tulevien vuoksi täytyy jarrutella.  Matte sanoi, ettei ole ihme, että tuomarin mukaan askel oli hieman lyhyt. Sitten vielä se Ruotsalais-setä sanoi, että olen muka liian lihava. Hoh hoijaa, oli varmaan tuomarin silmät… sanonko missä.  Mutta nyt on ruoka-annoksissakin pihistelty!!! Että täällä sitä nyt ollaan Lihasulan  keskitysleirillä….jos alkaa savu nousta niin tulkaa hätiin!

Pronssikantaan on siirrytty kun sekä Tampereella että Vaasassa jäin kolmannelle sijalle uroksissa mutta onneksi sain sentään  sertifikaatin. Se kovasti mattea nimittäin ilahduttaa kun saa niitä ruusukkeita seinille ripustella!

Perjantai 2.3.2007

PILVEE…PILVEE…PILVEE.
Meidät on velipoika Clintonin kanssa huumattu ja sitten altistettu röntgensäteilylle!!! Kun pää sitten selvisi ja iski se mahdoton ”krapula” ajateltiin ihan tosissaan velipojan kanssa lähettää ”ryhmäkanne” EU:n   koirien oikeuskomissiolle jos vain sellainen olemassa on! Meitä poikia sitten tässä asiassa ”toppuuteltiin” ja kerrottiin, että kuulemma  niiden säteiden perusteella arvioidaan meidän ”sisämuotoa” jossain Kennelliitossa.  Matte on kyllä ollut kuin tulisilla hiilillä siitä asti ja odottanut postista kuin kuuta nousevaa jotain ihme lausuntoa joltain ihme Liimannilta.  Tänään vihdoin se tieto tuli ja toivottavasti elämä nyt täällä rauhoittuu. Sanotaan että  moni kakku päältä kaunis… ja meikäläinen sitten sisältäkin…parasta A-luokkaa. Matte sanoi että se paperi on ikään kuin ”naimalupa”, että jo morsmaikku löytyy niin ei vihkimiselle ole esteitä!

Ihan kunnon pakkasia on pidellyt viime viikkoina täällä Lihasulassa mutta meillä ei onneksi putket eikä viemärit jäädy! On sen verran hyvää pakkasnestettä tuon maten verenkierrossa että veden kantaminen sujuu vaikka elohopeamittarikaan ei enää toimisi. Tänään tosin taivaalta sataa silkkaa vettä.

Viime lauantaina matte sitten hylkäsi meidät ja lähti 30 vuoden tauon jälkeen lätkämatsiin Tampereelle ??? Oltiin koko pitkä ehtoo Ranen kanssa kaksin ja yritettiin viihdyttää toisiamme ja ruokaakaan ei saanut ennen kuin se palasi kotiin! Siinä muuten lisää aihetta ryhmäkanteelle! Yritti sitten sunnuntaina paikata laiminlyöntiään ja mentiin yhdessä jääraveihin. Yritin kovasti päästä mukaan kisaamaan mutta eivät huolineet lähtöviivalle. Oli varmaan pelko puserossa niillä hevosilla että karvainen salama voittaa!

Lisää aihetta valituksiin saatiin keskiviikkona kun "meitsin" pyllykarvat "kiillotettiin". Tein päivän aikana selvää parista savustetusta lehmän nilkasta, jotka matte pahaa aavistamatta  aamutuimaan jääkaapista kaivoi. Sitten kun lähdettiin jäälle juoksemaan illansuussa alkoi mahasta nipistellä ja eihän se  ulos tullut tuote ihan kiinteää ollut. Matte kiroili tosissaan, oltiin nimittäin alkuviikosta pesulla ja karvat olivat kuulemma ihan viimeisen päälle. Nyt oli sitten kinttukarvat, pyllykarvat  ja häntäkin ruskean tuotoksen "koristamat". Jatkoin vaan juoksemista suoraan sanottuna "paskat housuissa" ja yritinpä kuorruttaa Ranenkin tuolla aidolla luonnon tuotteella. Sitten vihdoin se emäntä onnistui pyydystämään meikäläisen ja aloitti epätoivoisen peräosaston siistimisen lumella. Muuten enää ei hanki sillä kohtaa ollut puhtaan valkoista ja maten hanskatkin olivat hieman kärsineet!  Haju oli kuulemma sanoinkuvaamaton joten kotipihalla apuun  haettiin ikivanha minkkiöljypullo. Rane hykerteli partaansa ja antoi meikäläiselle uuden lempinimenkin öljytty salama! Vähän hei nolottaa, onneksi ei ole tyttökoiria lähimaastossa!

Eipä tässä muuta. Nähdään kaverit Tampereella!

Sunnuntai 28.1.2007
Uusi vuosi ja uudet kujeet....sanotaan...   ja kun enää enää ole mikään vauva-briardi niin neuvottelin tuon kummitätin kanssa tuosta tämän sivun taustaväristä ja yhteisellä sopimuksella se muutettiin "aikuisemmaksi" ja suostui tuo myös vaihtamaan sen baby-kuvan hieman komeampaan "potrettiin", jotta saadaan tyttökoirien päät pyörälle!  Maten mielestä tosin "meikässä" ei kyllä ole mitään muuta aikuista kuin koko??? Ulkona kuulemma meuhkaan ja "sohotan" kuin nuori kolli, heilun kuin heinämies ja järjestän pihaa uuteen uskoon.  Mutta sanon vaan että onhan siitä tosiaan apua emännälle, jos saan mahdolliset "susi-hukat" karkotettua pihapiiristä ja polttopuut on jo valmiiksi pihalla levällään  eikä missään  symmetrisissä kasoissa. Sitten se ei tajua että se sängyn petaaminen ja tyynyjen muotoileminen kuuluu normaaliin koiran elämään! Erityisesti  "maten"  "Tempur-tyyny " on todella ihana kapistus! En voi vastustaa kiusausta vaikka tiedän, että siitä nousee aika moinen "haloo" joka kerta kun se 100 euron tyyny on hellässä käsittelyssäni.
 
Lahden ryhmänäyttelyssä pari viikkoa sitten se tuomari-täti ei oikein arvostanut komeuttani mutta tuon harmittavan "takaiskun" jälkeen eilen sitten palattiin jälleen "ruotuun" ja me näytettiin Riisi-siskon kanssa "mistä on hyvät briardit tehty". Täyspotti meidän tiimille Turun KV:stä!!! Ryhmässäkin tuomari poimi meikä-pojan jatkoon ja olisin varmasti voittanut jos "matella" olisi ollut hame päällä! Sillä  tie voittoihin käy kuulemma asustusten kautta ja koska  "meitsin" asu on täydellinen niin täytyy siis jatkossa panostaa matteen. Nyt se oli puettu jo suoriin housuihin ja laina-jakkuun eikä se vielä siis riittänyt ryhmäkehään! Turussa rakastuin muuten Riisin kaveriin Dimaan, joka on rodultaan shapendoes. Siinä jäi kyllä sisko-likka toiseksi vaikka senkin pylly hyvältä tuoksui!

Tänne Lihasulaankin saatiin viimein talvi ja kuten matte sanoi saat...sti lunta. Se ei kyllä meikän menoa haittaa kun on noita koipia siunaantunut. Ja on ihan hyvä, että mattekin saa sitten liikuntaa kun saa rämpiä umpihangessa! Uusin harrastukseni on Lihasula-triathlon. Lajeina ovat briardeille ominainen "istu päälle",  huonekalu-agility ja "karkoita pedot"!  Nimensä mukaisesti ekassa lajissa istutaan muina miehinä "maten" mahan tai rinnan tai pään päälle ja RASKAASTI. Pisteitä saa siitä kuinka kauan se jaksaa meikää kannatella "pakahtumatta". Tässä osiossa kerroin on vain 1. Sitten seuraavaksi istutaan Rauno-veikan päälle. Tämä vaatii jo kuulemma briard-rohkeutta ja kerroin onkin  3.  Huonekalu-agilityssa taas hypitään huonekalujen yli tukka silmillä ja yritetään laskeutua pehmeästi joko maten tai Ranen päälle. Sitten tuo isoa ääntä vaativa ja maten hermoja "raastava" kolmas laji, siis elukoiden karkotus meuhkaamalla ja "heilumalla". Tällä maalla on muuten aivan liian hiljaista ja pimeää näin sydäntalvella!  Suosittelen kaikille, jotka haluavat piristystä ja jännitystä elämään!