|
Kuulumiset
2008
|
||
|
|
||
|
Keskiviikko
25.6.2008 Voi pyhät "hyssykät" sentään kun ei ole päässyt teille pitkään aikaan kuulumisia kertomaan ja asiasta saa syyttää vain ja ainoastaan kummitäti-webmasteria. Sillä kun on ollut muuta puuhaa viimeiset kaksi kuukautta. Sukulaissieluni Maya-partis nimittäin pyöräytti maailmalle kuusi vauvaa ja tuo projekti sitten vei kummitädin kaiken energian. Loisto juttu tietty oli se että Maippi meikäläisen kunniaksi synnytti kaksi sinistä parta-pölleröä Raakelin ja Kimin. Tulihan niitä muunkin värisiä… oikea värisuora… rainbow-litter, ja mamman seuraksi jäi sitten se ainoa fawn-värinen Heka. Mutta asiaan nyt kun sain potkittua tuon kirjurin liikkeelle! Pentutunnelmissa pysyäksemme, jokunen aika sitten me Sinin kanssa harrastimme kiellettyjä leikkejä ja saattaa olla että pikkuiset siniset Sini-Huurut ovat tulollaan. Katsotaan nyt mitä me saimme aikaiseksi. Sen voin sanoa, että kiihkeää ja tulista seurustelumme oli! Me ollaan sitten jälleen maten kanssa ”harrastettu” ja meidän puuhasteluihin liittyy usein noita jännitysmomentteja. Se osti taannoin uuden Jippo-fillarin, jossa on jalka-jarrut. Entinen vaihde-fillari on kuulemma liian vaarallinen kapistus kun tarkoituksena on rakentaa kuntoa ja lihaksia … siis ”meitsille”. Niin me sitten lähdettiin …pitkästä aikaa ja niinhän siinä sitten kävi että olin hitusen unohtanut ne edelliset oppitunnit ja ekan kerran saldona oli matella housun polvi auki ja taisipa siinä tulla pienoinen vaurio myös itse polveenkin ja tietysti läjä päin ”ärräpäitä”. Nyt sujuu jo kuulemma tämä kehonrakennusurheilumme ihan kiitettävästi ja saavat Lihasulan lampaatkin ihmetellä ohikiitävää sinistä salamaa! Täytyy tässä nyt todeta myös se seikka ettei tuo matte vieläkään osaa ihan täysin lukea ajatuksiani. Siis emme aina ole ihan samalla aaltopituudella. Nimittäin jos kerran näköpiirissä on esimerkiksi nelijalkainen otus, joka tunnetaan nimellä hevonen niin onhan nyt päivän selvää että sitä on mentävä tervehtimään ”nato-ohjuksen” lailla. Ei se tosiaankaan ole sitten meikäläisen vika jos matte kyntää maata mahallaan kun ei ole älynnyt liikkua meitsin tahdissa kohti kohdetta! Sitten me ollaan ”tottisteltu” ja jäljestetty. Mielenkiintoinen ja palkitseva laji tuo jälki kun saa nakkeja maastossa nautiskella. Tosin vauhti oli kuulemma niin kovaa että osa herkuista jäi sinne reitin varrelle mutta minkäs voit kun kunto on treenattu huippuun! Onpa meikä raahattu oikein ”virallisiin” briardtreeneihinkin…kun kuulemma pitää osata keskittyä myös kun ympärillä on noita ”häiriötekijöitä”. Harmi vaan että mammalta on päässyt nuo tottis-taidot pahasti ruostumaan. Se kun on viimeksi kisaillut Jaska-briardin kanssa ja tämä tapahtui joskus viime vuosituhannella. Olen yrittänyt epätoivoisesti paikkailla mamman tekemiä mokia ja rakentaa sitä kaivattua tiivistä kontaktia! Vapaa-ajan viettoa on myös harrastettu. Siskolikan kanssa on käyty juoksulenkeillä ja ojan pohjia olen näillä reissuilla nuohonnut oikein urakalla mottona "muta tekee hyvää turkille ja lihaksille"! Näytelmissä on myös käyty ja vaihtelevalla menestyksellä. Pohjanoteeraus tuli Mäntän pikkuisessa ryhmänäyttelyssä, jossa tuomari, joka aikaisemmin on kehunut ”meikäpojan” maasta taivaaseen antoi meille tylysti sinisen nauhan. No sopiihan se tietty turkin väriin mutta HALOO… taisi olla tuomari-tätillä tosi huono päivä. Sitten Tampereella tuli EH joltakin Britti-ihmeeltä ja Haminassa hävisin venäläiselle…syy oli varmaan se että tuomari oli Kroatialainen J Joensuun ja Lahden intti-näyttelyt sujuivatkin sitten piirustusten mukaan eli voitin urokset!Nyt kuulemma Heka taas kutsuu... se kun ei vielä ole aivan tiivis, joten täytyypi lopetella. Palaillaan taas asiaan kun vuoden tärkein koitos näyttelyrintamalla on ohi ja morsmaikku ultrattu! |
||
|
Sunnuntai 24.2.2008 |
||
|
Tiistai 1.1.2008 No morjens vaan…ja pitkästä aikaa. Paljon onkin ehtinyt sattua ja tapahtua siitä kun viimeksi koneen ääreen istahdin näissä merkeissä. Mistähän sitä oikein aloittaisi? No tietty ”flikoista”! Onhan se nimittäin niin että tällaisen nuoren uroon ajatukset väkisinkin usein vaeltavat tuohon kauniimpaan sukupuoleen. Treffeillä olen ollut pariinkin otteeseen. Käsilaukusta on päähän tullut…lujaakin mutta ei se ”meikä-mannea” lannista jos tytöt ”leikkivät” vaikeasti tavoiteltavaa. Yritys on ollut kova, oikeaa osoitetta vain ei vielä ole löytynyt. Toisella ”lyylillä” meni parhaat päivät harakoille ja toisen kanssa olosuhteet näyttelivät ikävää roolia. Ajan kanssa olisimme takuulla onnistuneet mutta tuumasimme mateista salaa Sinin kanssa että kevätromanssi sopii meidän kuvioihin paremmin ja päätimme yhteistuumin vain treenata tällä kertaa. Sitten ihan tosissani rakastuin nuoreen Hunajaan Tapanina. Mikä nainen!!! Haukkuivat minua ”pedofiiliksi” kun Hunsku on vasta 8 kk mutta tosiasiassa mehän vain leikimme joten tuo syytös on ihan ”syvältä”. Painittiin taukoamatta puolipäivää joten peruskunto ei meillä kummallakaan pettänyt! Iso-veikka Rane kyllä ihmetteli meidän menoa ja siirtyi syrjemmälle makoilemaan. Yritettiin kyllä varoa ettei astuta sen varpaille. Olen muuten sitten päättänyt mennä Hunajan kanssa naimisiin sitten kun ”tytsy” on tarpeeksi vanha eikä "pressan" lupaa enää tarvita! Mutta ainahan sitä sala-rakkaita voi olla, joten tervetuloa vaan muutkin tytöt Lihasulan ovia kolkuttelemaan. Lunta ei meillä täällä
Lihasulassa ole tällä haavaa senttiäkään… kuraa, vettä ja risuja on
sitä vastoin enemmän kuin laki sallii ja SÄKKIPIMEÄÄ kun katulamppuja ei ole
mailla eikä halmeilla ensimmäistäkään. Hämäryys ei tosin meikäläistä
haittaa kun silmät on nyt v |
||
|
|
|
|
